Filtterin käyttö

Osaatko aukon ja suljinajan käytön? Hienoa! Ja olet järjestelmäkameran omistaja? Hyvä! Seuraavaksi voit päästää luovuutesi kukkimaan leikkimällä erilaisilla filttereillä. Filtteri, eli suodin tulee lähes aina objektiivin päähän, joko suoraan objektin kiertimiin tai soviterenkaan kanssa. Filtterillä on monta tehtävää, kuten luoda tunnelmaa ja estää linssin naarmuuntumista ja säästää sitä roiskeilta. Yleisimmät suotimet ovat UV-suodin, jota monesti käytetään myös pelkästään linssin suojana, ja polarisaatiosuotimet, jotka ovat erityisesti maisemakuvaajien suosiossa.

Värikuvia ja suotimia

UV-suodin on nykyisenä digitaaliaikana hiukan kyseenalainen filtteri, mutta yhä edelleen erinomainen linssin suoja. Nykyaikaiset digitaalikamerat ovat jo niin hyvin UV-valolta suojattuja, että lisäfiltteri voi tuoda vain kuvaa heikentäviä vaikutuksia, kun lasien määrä kasvaa.

Kuvatessa kirkkaalla ilmalla, voi olla hyvä harkita käytettäväksi puoliharmaata suodinta, joka on puoliksi tummennettu ja näin ollen pehmentää hienosti vaikkapa taivaan kirkasta valoa. Suodin on kirjaimellisesti puoliksi tummempi ja puoliksi vaaleampi, jolloin kuvaaja voi itse säätää, minkä osan kuvasta haluaa tummemmaksi.

Paljolti käytössä olevat polarisaatiosuotimet vähentävät heijastuksia kuvassa, esim. veden pintaa kuvatessa tai ikkunan läpi kuvatessa. Suodin vähentää heijastumien tallentumista kuvaan, polarisoimalla tietystä suunnasta tulevaa valoa. Suodin on myös erinomainen kuvatessa maisemia aurinkoisella säällä, sillä se lisää kontrastia ja värien kylläisyyttä. Polarisaatiosuotimia on kahta erilaista; pyörö- ja lineaaripolarisaatiosuotimia. Erona näillä on se, että lineaaripolaarifiltteriä käytettäessä automaattitarkennuksella, ei tarkennus välttämättä onnistu. Pyöröpolaarifilttereistä sanotaan, että ne ovat varmempikäyttöisiä, joskin hiukan kalliimpia.